Ihminen, ihmisen keho ja niiden toiminta on kiinnostanut minua aina. Muistan jo pikkupoikana tutkineeni kiinnostuneena hierojatuttujeni anatomiaopuksia. Liikunnan sekä valmentamisen myötä olen oppinut havainnoimaan, tuntemaan ja tulkitsemaan niin omaa kuin muidenkin kehoa sekä kehonkieltä.
Urheilu ja liikunta ovat kuuluneet kiinteänä osana elämääni yli neljänkymmenen vuoden ajan. Lajivalikoima on ollut sangen laaja, mutta jalkapallo ja suunnistus ovat olleet kaikkein rakkaimmat. Urheilu oli aikoinaan kilpailua, itsensä haastamista ja rajojen etsimistä. Tänä päivänä liikunta on ennen kaikkea vastapainoa työlle sekä itsestä huolehtimista.
Kiinnostukseni osteopatiaan syttyi tyttäreni vakavan vammautumisen myötä. Kahden vuoden kroonisten kipujen ja arjen haasteiden jälkeen saimme avun, jonka tulokset näkyivät nopeasti, mahdollistivat kuntoutumisen, ja kantavat näkemykseni mukaan koko loppuelämän.
Näiden kokemusten myötä minulle heräsi vahva tahto tietää lisää ja oppia. Tuumasta toimeen. Luin itseni koulutetuksi hierojaksi vuonna 2018 ja 2019 aloitin osteopatian opinnot Osteopatiakoulu Atlaksessa, josta valmistuin keväällä 2023. Tarkoituksenani on oppia osteopatian perusteet reiluun viidenkymmenen vuoden ikään mennessä, ymmärtää osteopatiasta enemmän 60-vuotiaana, olla parhaimmillani 70-vuotiaana ja ehkä rauhoittaa tahtia 80-vuotiaana.
Osteopatiassa minua puhuttelee ajatus ihmisen hoitamisesta kokonaisuutena, ei vain kapealainen ja yksittäisiin ongelmiin paneutuminen. Kuten osteopatian kehittäjä A.T. Still totesi 1800-luvun lopussa: ”Ihminen koostuu kehosta, mielestä ja hengestä, jotka tulisi käsittää kokonaisuutena”. Toinen itselleni tärkeä osteopatian perusajatus on, että keholla on kyky säätää ja parantaa itseään sekä tavoite pyrkiä terveyteen ja tasapainoon.
Vaikken vielä vanha mies olekaan, on vuosia jo sen verran takana, että kilometrit rupeavat näkymään. Pohdin yhtä lyhyttä lausetta kuvaamaan itseäni hierojana sekä osteopaattina ja päädyin seuraavaan: ”Ulkonäköä paremmat kädet”.